suomenmaa

Suomalaista alkuperää olevat suvut

Adlercreutz Ahlström Alopaeus Arppe Aschan  Avellan Björnberg Blomstedt Boije Borgström Cajander Cajanus Carpelan Castrén Creutz Durchman Ehrnroth Enqvist Estlander Fabritius af Forsell Forssell Franzén Gadolin Granfelt, Kuusi Grenman Grönblom Hammarén Hartman Hartwall Hedman Herlin Homen Hällfors Jusélius Juvelius Jägerhorn Kekoni Lagus  (>Hirvensalo) Langenskiöld Levón Lilius Lindelöf  Maexmontan Mechelin Melart Melartin Modeen, Modig Molander Munck Mustelin Nordenstreng Nordensvan Norrmén Nylander Paldani Procopé Renvall Sallmén Segercrantz Selin Sibelius Sohlman Sonck Spåre Standertskjöld Stenbäck Stenius Sumelius Tallberg Tandefelt Taucher Topelius Tornberg Törnudd Tötterman Wahlforss Winter

 

Yllä olevien vierasperäistettyjen ja suomalaissyntyisten sukujen haltijoista Olavi Linnus esitti jo 1935:

1) Useimmat suvut eivät ole lainkaan asuneet Ruotsissa. Harvoista Ruotsiin harhautuneistakin vain harva on sinne juurtunut.

2) Näiden sukujen useimmat jäsenet ovat - tosin vasta pitkän ja sitkeän taistelun jälkeen - omaksuneet vieraan kielen. Näiden olisi aika suorittaa elämäntehtävänsä Suomen kansan keskuudessa ja suomalaistua mieleltään, kieleltään ja nimeltään. Tämä ajatus on jo maailmanlaajuisesti kuuluisan suomalaisen valtiofilosofin J. V. Snellmanin 1800-luvulla esittämä ajatus sivistyneistön elämäntehtävästä Suomen kansan tulevaisuuden turvaamiseksi. Se merkitsisi palaamista oman kansan luo ja esi-isiä kohdanneen vääryyden oikaisemista. Snellman toimitti suomenkielistä Maamiehen ystävä -lehteä. Mainittakoon, että Snellmanin oma suku oli alkuaan ollut suomalaista ja hänen suomalaistumisajatukseensa oli vaikuttanut tieto oman sukunsa alkuperäisestä suomalaisuudesta.

Suurin osa suomalaissyntyisistä säätyläissuvuista on toiminut lähinnä Suomessa, pieni osa on levinnyt muihin maihin, mm. Amerikkaan, Hollantiin ja Ruotsiin.

Yllä oleva luettelo sisältää vain osan suvuista. Muita suomalaisperäisiä säätyläis- ja aatelissukuja ovat esimerkiksi:

Aejmelaeus [< Äimä], Ahlqvist, Ahlstedt, Ahonius, Ahrenberg, Albrecht, Allenius, Almberg, Andelin, Andersin, Antell, Anthoni, Appelberg, Appelgren, Argillander, Aspelin

von Becker, Bergh, Bergholm, Bergroth, Berner, Blåfield, von Boehm, Boije af Gennäs, Boisman, Borg, Brenner, Broms, Brotherus, Brunow, Burgman, Bäck, Bäckström, Böök

Calonius, Candelin, Candolin, Cannelin, Cantell, Carlstedt, Caselius, Cederberg, Chydenius, Collan, Corander

Dahlström, Damstén

Ehrström, Eklöf, Elfving, Eneberg, Enebäck, Ervast, Etholén, Europaeus [< Äyräpää]

Fellman, Finckenberg, Fleege, Fogelholm, Forsius, Forsskåhl, Forsström, Forstén, Fortelius, Frosterus

Gadd, Gallen, Gammal, Gestrin, Granit, Grenman, Gräsbeck, Grönblad, Grönblom, Gummerus, Gyllenberg, Gyllenbögel

von Haartman, Hagan, Hagelstam, Halleen, Harlin, Heikel, Helander [< Pyry], Helenius, Helsingius, Hernberg, Hertell, Hertzberg, Hidén, Hildén, Hisinger-Jägerskiöld, Hjelt, Hoffrén, Holmberg, Holmström, Holsti (-us), Hultin [< Hulkkonen], Hällfors, Häyrén, Högman

Ignatius, Ilmoni, Indrén, Indrenius-Zalewski, Ingelius

Jahnsson, Jernberg, Johansson, Johnsson, Junnelius, Jurvelius, Juselius, Juslén, Juvelius, Jägerskiöld

Kahelin, Kastegrén, Keckman, Kiljander, Koskelin, Kurtén, Kyrklund

Lackström, Lagerlöf, Landtman, Lauraeus, Laurén, Leander, Leidenius, Leistén, Levander, Lindberg, Lithovius, Londén, Lucander, Lybeck, Lydén, Lyra

Mahlberg, Malin, Malmberg, Mannelin, Masalin, Mattheiszen, Meinander, Melander, Mennander, Montin, Munck af Fulkila

Neovius, Nordberg, Nordlund, Nordman, Nordström, Norrlin, Nyberg, Nybom, Nystén

Oker-Blom, Ottelin

Palander, Paldanius, Palmén, Palmgren, Pentzin, Perander, Peron, Petrelius,Polón, Pomoell, Poppius, Porthan

Ranin, Reinius, Relander, Renqvist, Revell, Rindell, Ringbom, Roos, Rosberg, Rosendahl, Rosenius, Rydman, Ryselin, Råbergh

Sackleen, Sadenius, Sahlberg, Sahlstein, Salenius, Sanmark, Sarén, Saurén, Savonius, Saxén, Serlachius [< Särkilahti], Sevon (-ius), Simelius, Sirenius, Sivén, Snellman, Solin, Solitander, Sovelius, Spolander, Spoof, Stadigh, Stadius, Stenroth, Sternberg, Stierncreutz, Strömmer, Ståhlberg, Sylvin

Tammelander, Tawast, Tawaststjerna, Tengén, Tenlén, Tennberg, Thauvón, Therman, Timgren, Tudeer, Törnqvist, Törnroth

af Ursin

Wacklin, Wahlroos, Walden, Walldén, Wallenius, Wallensköld, Wallgren, Wangel, Warén, Wasenius, Weckman, Wegelius, Weisell, Wendell, Wirzenius

 

Edellä olevien taulukoiden luettelo on varsin vaikuttava ja kertoo vakuuttavasti, että vanhan vierasperäisen sukunimen takana saattaa hyvinkin olla alkuaan suomalaisten käyttämä sukunimi. Esimerkiksi maailmankuulun säveltäjän Sibeliuksen suku on alkuaan Itä-Uudenmaan Artjärveltä.

Alkuaine gadolinium on nimetty suomalaisen kemistin Gadolinin mukaan, jonka sukunimen alku gad on hepreaksi käännetty sanasta iso. Nimi Estlander on luotu vääntämällä Heinosesta hieno, kääntämällä se kreikaksi ja lisäämällä loppuun säätyläisyyttä osoittava vierasperäinen pääte.

Ikivanha suomalainen sukunimiperinne

Savossa ja Karjalassa naiset vielä 1700-luvun alkupuolella ja yksityistapauksissa jopa 1800-luvun jälkipuoliskollakin ovat saaneet pitää isänsä sukunimen -tar tai -tär päätteellä kaunistettuna koko ikänsä ja riippumatta naisen avioliittojen lukumäärästä.
Esimerkiksi Pekka Tikkaisen tytär oli koko elinaikansa sekä kirkonkirjoissa ja tuomiokirjoissa että jokapäiväisessä elämässä Tikatar, olipa hän naimaton tai naimisissa minkä nimisen miehen kanssa tahansa. Tämä sukunimikäytäntö periytyy jo esi-isiemme ammoisista ajoista.

Sukunimikulttuuri oli keskiajalla vahva koko maassa ja vielä 1400-luvun lopulla tiedetään talonpojilla olleen sukunimet suuressa osassa maatamme, myös Länsi-Suomessa. Valitettavasti ruotsalaisten rappeuttavassa komennossa maallinen ja hengellinen virkamiehistö yritti hävittää ikivanhaa suomalaista sukunimikulttuuria. Ruotsalaisuus tässäkin suhteessa painoi kansallista sivistystä alaspäin. Ikivanha sukunimikulttuuri säilyi kuitenkin koko ajan Savossa ja Karjalassa korkealla tasolla Euroopan vanhojen sivistysmaitten tapaan. (Professori Kaarlo Teräsvuori, 1957)

Isonvihan jälkeen mm. Savon rykmentissä ruotsalaisupseerit antoivat suomalaissotilailleen ruotsalaisia nimiä, koska eivät viitsineet ääntää suomea. Nimettiin mm. karjalaisen mallin mukaan eläinten nimillä: Domherre (tilhi), Walack (ruuna), Oxe (härkä), Ekorre (orava), Hjerpe (pyy), Brax (lahna) jne. Myöhemmin alettiin nimetä ominaisuuden mukaan, usein pilkatakseen kantajaansa. Mm. Svinhufvud-suku on saanut nimensä Ruotsin kuninkaan pilkattua rumaa suomalaissotilasta sianpääksi. Eräitä pakkoruotsisukunimiä: Jussi Rekonen > Rolig (hauska), Esko Moilanen > Ferm (tiukka), Jussi Manninen > Kuhla (kuula), Heikki Laitinen > Dunder (jyrinä). Joiltakin nimi lyhennettiin tai muokattiin: Manninen > Mann, Hämäläinen > Hägg, Väisänen > Weiss, Pulliainen > Pulker, Venäläinen > Vänberg. Yleensä ruotusotamiesten lapset käyttivät isänsä oikeaa nimeä, mutta joissain tapauksissa pakolla annetut sotilasnimet ovat jääneet kummittelemaan näihin päiviin asti.

Osa säätyläisnimistä on muodostettu paikkakunnan mukaan, esimerkiksi Tammela > Tammelander, Tornio > Tornberg, Muolaa > Molander ja Simo > Simelius. Kaksi ensimmäistä presidenttiämme ovat suomalaisista säätyläissuvuista kotoisin vierasperäisistä sukunimistään huolimatta. Lopuksi puheenvuoro maailmankuululle suomalaistaiteilijalle:

Ruotsalaisen esimerkin mukaan länsisuomalaiset luopuivat ikivanhoista sukunimistään ja ymmärtämätön papisto merkitsi heidät milloin maatilan, milloin isännimen mukaan kirjoihin. Myöhemmin, sukunimien tultua kunniaan, antoi heille halukkaasti ruotsalaisia sukunimiä tahi teki heidän nimistään kreikkalaisia käännöksiä tahi paremminkin väännöksiä. Tällä tavoin kansamme nimistö erittäin pienessä määrässä kuvastelee yksilöjen ja samalla koko kansan historiaa, kansa on jäänyt — niin sanoakseni — nimettömäksi.
Akseli Gallen-Kallela

 

Suomen vieraskielisten säätyläissukujen alkuperä (Olavi Linnus 1935)

Aatelissuvut: suomalaista alkuperää  30 %, ruotsalaista  22 %, muut 48 %
Aatelittomat suvut: suomalaista alkuperää  56 %, ruotsalaista  19 %, muut 25 %


LÄHTEET
LINNUS, Olavi 1935: "Suomenruotsalaisen" sivistyneistön ruotsalaisuus. Suomalaisuuden liitto. Porvoo. Uusintapainos vuonna 2001 esipuheineen.
MANNINEN, Antero 1983: Kangasniemen historia I. Pieksämäki.
RAUNIO, Ilkka 2000: Adlercreutzeista Österbladheihin - Suomen säätyläistön historiaa. Tammi. Helsinki, painettu Jyväskylässä.
TERÄSVUORI, Kaarlo 1957: Genos 28, s. 103-104.